Olipa kerran vaimo, joka alkoi eräänä päivänä miettiä, että miksi talon ulkopinta ei näytä yhtään luonnolliselta, vaikka tiesi, että se on siinä ollut yli neljäkymmentä vuotta. Vaimo sai käsiinsä alkuperäiset piirustukset ja huomasi, että talossa on tarkoitus ollut olla rimalaudoitus. Vaimon mies oli pohtinut samaa asiaa, sillä oli huomannut kellarin sisäänkäynnin kohdalla rimalaudoituksen.
Vaimo otti vasaran kauniiseen käteen ja lähti naputtelemaan lasten kanssa talon seinää. Ja kuinka ollakaan, huonohkokuntoisen rappauksen alta löytyi laudoitus! Vaimo hyppi ilosta ja mieskin vaikutti tyytyväiseltä.
Tässä siis tuo vihreä on rappausta ja sen alla sellainen verkko, pullonkorkit, paperi, ja siellä alla laudoitus. Rimoja tuskin on jäljellä, mutta nehän voi hankkia uudet. Seuraavassa kuva kellarin rapusta,
Vesi on tehnyt tehtäviään kuudenkymmenen vuoden aikana, mutta laudat ovat edelleen kovia.
Naputtelemaan tekis mieli, melkoinen hommahan se varmasti on, ja lisäksi vielä maalin pois rapsutus ja maalaus. Milloinkahan tuo tulenee ajankohtaiseksi? Saas nähä...
Tässä vielä näkymä meidän vessaan, sekin pikkuhiljaa edistyy, vesikalusteet on, mutta kaikki muu puuttuu, kun ei ole sopivia löytynyt.
Sinne siis laitettiin uusi mäntyponttilauta, joka käsiteltiin beigellä osmocolor-vahalla, seinät maalattiin harmaaksi pellavaöljymaalilla, ja roiskealuelle laitettiin puolipaneeli. Ton maalin kanssa oli vähän ongelmia, kun se käyttäytyi eri tavalla eri pinnoilla, allahan oli rappausta, lateksia, sanomalehteä, pinkopahvia jne. Vesikalusteet kierrätyksestä ja toimivat erinomaisesti, hana uusi kaupasta.
P
Kommentit